Herkkyys ja aitous urheilussa. Heikkojen hommaa?

Nyt päästäänkin aiheeseen, jonka parissa olen kuluttanut paljon aikaa, lukien, oppien, keskustellen, kasvaen. Herkkyys ja aitous urheilussa. Pidetään pehmojen hommana, mutta niin vaan maailma muuttuu.. 🙂 … More Herkkyys ja aitous urheilussa. Heikkojen hommaa?

Kehokaunasta.

Voi hyvät hyssykät. Tässä sitä nyt ollaan. Olen kirjoittamassa aiheesta, josta ajattelin, että en ikinä tule mitään julkisesti sanomaan, kun pakenen välillä keskusteluistakin. Syöminen ja kehonkuva. Nuo on vain usein niin mustavalkoisesti koettuja ja nähtyjä asioita, että tukahduttaa meikäläisen halun keskustella hyvin pian. Syömisestä ja kehonkuvasta puhuttaessa tulee usein esiin subjektiiviset mielipiteet ja ennakkoluulot objektiivisemman, intuitiivisen, rehellisen, mutta itsemyötätuntoa sisältävän kehokuvan sijaan. Yleensäkin ruokakeskustelut ovat hankalia, koska harva oikeasti kuuntelee kehoaan ja mitä se viestii ja tarvitsee. … More Kehokaunasta.

Jalat maahan ja sydäntä peliin.

Huippu-urheilijat eivät ole massaa. Ei heitä tarvitse massauttaa, he ovat usein hyödyntäneet piirteitään ja hioneet ne aivan huippuunsa. Heissä usein on jokin heidät muista erottava piirre. Sen piirteen selvittäminen ja tukeminen voi olla vielä tehokkaampi tapa ulosmitata urheilijan potentiaalia kuin luottaa johonkin yleistettyyn malliin, jossa hoetaan vaikkapa että johtajuus on synnynnäistä (äh) tai kovat ne on, ku pärjää (äh) tai sillä ei pää kestä, ei tuu pärjää (argh). … More Jalat maahan ja sydäntä peliin.

Ajan ja muutosten hienoudesta

Kun makasin tuossa kevättalvella vällyjen välissä ja tajuntaan alkoi iskostua, että ei tästä jalasta taida ensi kaudeksi tulla ammattilentopalloilijan vaatimaa kinttua, piti viettää tovi ajatuksen kanssa, että mikähän sitten saisi minut nousemaan täältä sängyn pohjalta, johon olen sulautunut,  takaisin ihmisten ja normaalin elämän pariin?  Noh, olen nyt sitten asunut Denverissä heinäkuun alusta lähtien ja työskennellyt … More Ajan ja muutosten hienoudesta

Onkaloista opittua.

Nyt uskaltaa varmaan jo sanoa, että ollaan selvitty voiton puolelle kolauksesta, joka laittoi elämää eri perspektiiviin kipujen, ketutuksen, epätoivon, ahdistuksen ja kilahdusten myötä. Mutta ei tästä kirjoituksesta tule pelkkää surullista mussutusta. Luvassa on jopa innostunutta lässytystä jossain vaiheessa.  Viimeksi kerroin (Katki, poikki vai rikki?), että kaksi leikkausta on takana ja unelmissa oli saada hurjastella pihalla … More Onkaloista opittua.

Katki, poikki vai rikki?

Kattelen tässä ikkunasta ulos seitsemättä viikkoa, että olispa kivannäköinen ilma käydä pihalla vaikka kävelemässä. Ajatukseksi se kuitenkin jää, kahdeksas viikko kuluu loppuun ja toive jatkuu. Yritän olla laskematta, mutta joinain turhautumisen hetkinä se kuitenkin iskee. Epäusko, että kohta olen maannut, istunut ja kontannut kaksi kokonaista kuukautta eikä tuo pirun haava tai jalka ole vieläkään missään … More Katki, poikki vai rikki?