Skip links

Urheilijoiden 3 yleistä mokaa

Käytätkö enemmän aikaa miettiessäsi, kuinka hyväksi voit tulla vai kuinka huono juuri äsken olit? Vietätkö enemmän aikaa vertaillessasi itseäsi muihin ja tunnet sen takia alemmuutta vai näetkö toisten menestymisen voimaannuttavana tekijänä myös sinulle? Käytätkö aikaasi enemmän löytääksesi keho-mieliyhteyden vai kohteletko kroppaasi enemmän tai vähemmän lähinnä työkaluna kohti sitä mitä haluat?

Minä kamppailin ja monta monituista urheilijaa kamppailee tällä hetkellä arvojen kanssa urheilussa, mitä urheilu todella merkitsee elämässä “itseni testaamisen” ja/tai “nautin siitä” lauseiden lisäksi. Monet eivät löydä rohkeutta tai tilaa ollakseen täysin omia itsejänsä ja itseluottamus on häilyvä käsite.

Kamppailua käydään monesti arvostuksen kanssa omaa itseä kohtaan sekä itseluottamuksen kanssa, joka monesti johtaa siihen, että liian monet jutut koetaan enemmän uhkina, jotka vievät suoritusta alaspäin kuin näiden samaisten tapahtumien näkeminen voimaannuttavina juttuina itselle.

Itsen, omien taitojen ja persoonan epäily ja epävarmuus urheilussa on tosi yleinen haaste. On täysin ymmärrettävää, kun kaikkea mitataan ja arvostellaan ympärillä, että usein myös oman itsen arvostus liittyy tuloksiin ja siihen, mitä teemme vs. siihen, mitä olemme.

Lähdetäänpä korjausretkelle.

Haluan, että sinä voit elää urheilijan elämää, jossa itsesi epäily ja epävarmuus ei hidasta menoasi vaan pystyt saavuttamaan tuloksia luottaen itseesi. Joten käydään kolmen yleisen mokan kimppuun, mitä olen nähnyt urheilumaailmassa käyvän ja mitä näille voisi tehdä.

ARVOT URHEILUSSA: TIEDÄ, ETTÄ OLET TARPEEKSI

Tulet kotiin kisoista, päällimmäinen fiilis on, että meni ihan mukavasti tänään ja päätät vilkaista tilastoja/numeroita. Katsot numeroita ja yhtäkkiä ihan mukavasti mennyt kisa tai peli ei tunnukaan enää ihan mukavasti menneeltä. Fiilikset laskevat, eihän se mennytkään kovin hyvin. Oikeastaan aika huonosti. Tuo ja tämä numero voisi olla paljon korkeampi. Sinun pitäisi olla parempi kuin nämä numerot. Menet nukkumaan pettyneenä.

Painon ja rasvojen mittauspäivä. Olet jo syönyt vähemmän aamulla, ehkä skippasit aamupalan. Ehkä vähensit syömistä sekä juomista edellisinä päivinä, koska tiesit, että tänään on punnitus ja rasvojen mittaus. Näet numerot vaa’alla ja rasvat paperilla. Jos numerot eivät ole siellä, missä haluat niiden olevan, tunnet pettymyksen polttavan saman tien sisälläsi. Uppoat jonnekin itsesyytösten ja häpeän maille. “Miten voin olla näin iso? Minun pitäisi olla urheilija, ei lihapulla.” Tunnet olosi arvottomaksi, pettyneeksi.

Saat tarjouksen ensi kaudelle. Näet numerot ja tiedät, mitä pelikaverisi tai vastustajasi suurin piirtein saavat. Tämä numero sinun silmiesi edessä ei ole sitä, mitä odotit. Tämä ei ole tarpeeksi sinun arvollesi. Tunnet olosi kurjaksi, ehkä suuttuneeksi. “Olen arvokkaampi kuin tämä! Ei ole oikein, että minulle tarjotaan näin vähän, olen tehnyt enemmän töitä ja ansaitsen enemmän”. Saatat tuntea olosi loukkaantuneeksi, aliarvostetuksi.

Mikä asia yhdistää noita kolmea mini-tarinaa?

Numerot.

Melkoista numeropeliä, kaikki pyörii niiden ympärillä.

Oma arvosi on jossain taka-alalla, unohdettuna.

Ja annat numeroiden määrittää päivän olotilan, fiiliksen ja usein nimenomaan heikentävästi.

Jos tunnistit piirteitä itsestäsi noissa mini-tarinoissa, homma saattaapi olla sellainen, että laitat liikaa arvoa numeroille.

Miksi et luottaisi tuntemukseen, kuinka kisa meni tänään? Mihin tarvitset vahvistusta paperilta? Mitä varten tai ketä varten tarvitset vahvistuksen? Numeroista oppiminen on eri asia kuin numeroista vahvistuksen hakemista sille, että olisit “tarpeeksi hyvä” tai arvokas.

Toisessa tarinassa, numerot vaa’alla ja kuinka paljon rasvamassaa kehossasi on, ovat juurikin sitä. Numeroita vaa’alla. Numero, joka arvioi rasvamassan määrän. Mutta sinä? Sinun arvosi? Ei numeerinen. Ei mitattavissa. Älä sekoita olemassaolosi arvokkutta numeroihin ja ajattele, että on olemassa jokin maaginen numero, joka kertoo sinulle, että nyt sinä olet tarpeeksi hyvä tai arvokas.

Kolmas tarina oli tarjous, jonka sait. Numeroita paperin palasella, jonka agentti tai seura sinulle välitti. Tuon numeron takana on niin järjetön määrä erilaisia tekijöitä, joilla ei välttämättä ole kerta kaikkiaan edes mitään tekemistä sinun kanssa. Summa, jota sinulle tarjotaan sinun suorituksestasi on eri asia kuin olemassaolosi arvokkuus, jälleen kerran.

Jos painut sille tielle, jossa arvosi on koko ajan parempi ja pitäisi olla parempi, mikään ei tyydytä sinua ennen pitkää. Haluat aina vain enemmän ja sokeudut matkalla. Ikävä tosiasia on se, että mikään summa ei saa sinua tuntemaan silloin tarpeeksi hyväksi tai arvokkaaksi ennen pitkää.

Joten, pidetään numerot puhtaasti oppimisen kannalta tärkeinä ja erotetaan ihmisenä oleminen niistä. Sinä olet yksi erityislaatuinen, mahtava pallo, joka ei tarvitse numeroita tunteakseen itsensä tarpeeksi hyväksi tai arvokkaaksi.

VERTAILU MUIHIN: TIEDOSTA OMA PROSESSISI

Harjoittelet määrätietoisesti ja haluat todella ottaa sen seuraavan stepin. Haluat menestyä. Näet pelikaverin tai vastustajan onnistuvan jatkuvasti, saavan kehuja ja positiivista palautetta ja samalla sinä suoritat myös hyvällä tasolla, mutta pieni kateuspiikki iskee sisälläsi. Miksi hänellä menee noin hyvin? Miksi kaikki kehuvat vain häntä? Mitä hän tekee eri tavalla, mitä sinä et tee? Miksi kukaan ei huomaa minua? Laitat paljon aikaa ja energiaa treeneihin, mutta et saa samankaltaista kannustusta ja kehua kuin hän saa. Tunnet itsesi aliarvostetuksi, ehkä jopa katkeraksi.

Katsot tv:stä lajisi huippuja ja tunnet olosi inspiroituneeksi, sinäkin haluat päästä tuolle tasolle! Mutta sitten… Epäilyksen varjo. Ei minusta koskaan tule NOIN hyvää, miksi edes unelmoisin siitä? Ei minulla ole noin pitkiä raajoja, sixpackia, isoja sponsoreita tai eliittitason valmennusta ympärilläni ja mitä ikinä. Tukahdutat halusi olla helvetin hyvä. Epävarmuus hiipi elämään. Ehkä on täysin järjetöntä urheilla ja laittaa näin paljon likoon, jos en koskaan pääse kuitenkaan tuonne asti. Tunnet olosi vähän typeräksi, riittämättömäksi ja epävarmaksi.

Epävarmuus ja vertailu voi todellakin latistaa suorituksen. Ja urheilumaailma ei ole ainut maailma, missä näin tapahtuu. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat parempia kuin sinä ja minä. Heillä on isommat sopimukset ja sponsorit, ja osa heistä on myös lahjakkaampia kuin me.

Mitä miksi sanon noin? Meidänhän pitää uskoa itseemme! Nyt sinä idiootti latistat kaiken ihan lyttyyn sanomalla, että maailma on täynnä parempia tyyppejä.

Sanoin noin, koska kun tiedostamme, että maailma on täynnä lahjakkaita ihmisiä, ja joillakin on enemmän lahjoja, joillakin on enemmän resursseja, joillakin on enemmän rahaa, jne.. Kun tajuamme, että emme voi päihittää kaikkia maailman ihmisiä jokaisella osa-alueella, tekeminen ja oleminen vapautuu.

Emme voi antaa sen vaikuttaa omaan suorittamiseen ja olemiseen, että jossain on ihminen, joka on minua parempi tässä tai emme koskaan pääse edes keskinkertaiselle tasolle siinä, mitä teemme.

Kun tajuamme, että jaahas joo toi ihminen voi olla mua parempi tässä, mutta se ei tarkoita, että minä olisin huono tässä tai en voisi olla parempi jossain muussa asiassa. Silloin ei tarvitse enää stressata vertailusta, kun nämä asiat iskostuu ytimeen.

Jos annat muiden ihmisten menestyksen painaa sinut alas, se myös vie parhaan terän sinun tekemisestä.

En halua, että kenellekään teistä käy noin. Että muiden menestyminen veisi sinua alaspäin. Toisen menestyminen tulisikin ennemmin nähdä mahdollisuutena sinulle päästä samaan.

Koska… Kuinka moni siellä urheilee sen takia, että haluat pysytellä max. keskinkertaisena?

Joo enpä nää käsiä nousevan pystyyn.

Epävarmuus ja itsen epäily ovat salakavalia kavereita. Ne hidastavat menoa. Ne eivät anna sinun juhlia toisten onnistumisia. Ne eivät auta sinua näkemään vastustajien menestymistä inspiroivana ja voimaannuttavana asiana, että sinäkin olet lähellä menestymistä. Ne eivät anna sinun toteuttaa suuria unelmiasi.

Vertailu on kuin tulitikku huoneessa, joka on täynnä kaasua. Supervaarallinen ja useimmiten ei johda kivoihin tuloksiin sekä tulta on lähes mahdotonta hallita, kun raapaiset tulitikun, etenkin, jos tikkuaskin kyljessä luki “epävarmuus”.

Joten tiedosta se, mitä teet ja miksi teet. Oma prosessisi on tärkeämpi kuin se mitä muut tekevät ja saavuttavat. Voit saavuttaa samoja asioita kuin muut, mutta se tapahtuu vain, jos keskityt vertailemisen ja itsesi epäilyn sijasta omaan laadukkaaseen tekemiseen, joka vie sinua eteenpäin. Laput silmille ja menoks.

Sivuhuomio: Jos olet yksi niistä urheilijoista, kuten minä, joka turhautuu helposti, mutta olet kypsä heittämään turhautumisen ulos ikkunasta, tsekkaa tämä ilmainen työkirja (englanniksi) alta. Se sisältää 5 askeleen suunnitelman, kuinka ratkaista iso osa turhautumista aiheuttavista jutuista ennen kuin tallustat kilpa-areenalle. 👇🏼

Frustration in sports

KROPPA TYÖKALUNA: LÖYDÄ KEHO-MIELIYHTEYS

Kohtelet kroppaasi ikään kuin välineenä, joka tuo sinulle asioita, joita haluat. Kroppasi on sinun keinosi saavuttaa menestystä. Joten treenaat. Treenaat pirusti. Pusket viimeiseen saakka. Haluat kehittyä ja tiedät, että kehitys vaatii epämukavuusalueella pyörintää. Ehkä kroppasi kertoo, että nyt olisi aika levätäkin, mutta osaat sivuuttaa kropan signaalit. Olet oppinut hiljentämään kehon tuskailut rautaisella mielellä. Olet vahvempi. Haluat menestyä, joten pusket vähän lisää. Kroppaasi särkee, mutta tunnet, että se on osa prosessia, jonka palkinto odottaa myöhemmin.

Tai toinen skenaario. Ehkä näet kroppasi jonain sellaisena, jota pitää treenata, koska et yksinkertaisesti pidä siitä, miltä se näyttää. Ehkä urheilu ja treenaaminen on sinulle jotain, minkä avulla melkeinpä rankaiset itseäsi esim. jostain, mitä söit aikaisemmin. Ehkä treenaaminen on sinulle keino oppia pitämään itsestäsi. “Jos vain kroppani näyttäisi siltä kuin hänen, olisin onnellisempi/menestyneempi”. Ehkä ajattelet, että jos saat tuon kropan, olisit vihdoin ylpeä itsestäsi ja pitäisit itsestäsi enemmän.

Kehosi on työkalusi urheilussa, se on totta kuin rotan potta. Mutta kehosi ei toimi ilman aivoja. Kehomme eivät toimi läheskään yhtä hyvin kuin ne voisivat toimia, jos ne olisivat yhteydessä mieleemme eikä niinkään nähtäisi erillisinä.

Aivot on rakennettu kuuntelemaan kehoa, synnymme tuon taidon kanssa. Mutta sitten opimme jossain matkan varrella sulkemaan kehon signaalit ulkopuolelle, etenkin jos ajatuksemme ovat linkitettyinä negatiivisiin assosiaatioihin kehosta ja haluamme erottaa kropan mielestä ajatellen, että siten oleminen helpottuisi ja voisimme paremmin. Alat kohtelemaan kehoasi ikään kuin keinona päästä sinne, minne haluat. Ihan kuin se olisi erillinen osa sinua, jota vain treenaat, jotta se antaisi sinulle sen, mitä mielesi haluaa.

Hommanhan pitäisi mennä toisin päin.

Mitä enemmän haluat menestyä ja kehittyä, sitä enemmän hyödyt siitä, että opit hyödyntämään keho-mieliyhteyttä ja koko pakettia, joka sinulle on annettu. Kaikkea sinussa. Kuvittele ero suorituksessasi, jos opit aistimaan paremmin ja hyödyntämään jokaista soluasi.

Siellä se sinun seuraava tasosi kurkistelee.

TASON NOSTO: KUINKA LÖYTÄÄ ITSESI PERSOONANA

En ole tarpeeksi (jotain). Tuo tunne ei häviä, jos kiinnität kaiken tekemisesi numeroihin, vertailuun tai pelkästään kroppaasi.

Riittämättömyyden tunne on tunne. Se on ajatus.

Jos naulaisit täydellisen matsin tilastoihin. Jos saavutat ihannemittasi. Jos saisit miljoonan euron sopparin. Jos treenaisit enemmän kuin ikinä. Jos päihittäisit päävastustajasi.

Vaikka saavuttaisit nuo kaikki yhteensä, et tuntisi tyytyväisyyttä ja oloasi riittäväksi kuin tietyn aikaa. Aina on olemassa se seuraava juttu, jonka haluat ja se sama kalvava riittämättömyyden tai arvottomuuden tunne sekä epävarmuus hiipivät takaisin mieleesi.

Vielä täydellisemmät tulokset. Piirun verran parempi kehon rasva-lihassuhde. 1,1 miljoonan sopimus.

Jos haluat ns. seuraavalle tasolle, kultsipuppeli, keskity korjaamaan sisäiset rikkosi ensin.

Susta voi löytyä uskomaton voima, kun tajuat, että ei sinun tarvitsee todistaa kellekään mitään, että kelpaisit. Et tarvitse kenenkään hyväksyntää päästäksesi eteenpäin. Pääset seuraavalle tasolle ja kehityt, koska tosissaan haluat sitä, et siksi, että voisit sillä todistaa jotain muille ja toivoa, että hyväksyntä tai kehut liimaisivat riittämättömyyden tunteen menneisyyteen. Haluat yksinkertaisesti vain nähdä, kuinka hyväksi voit tulla.

Joten rohkaisen kaikkia urheilijoita miettimään hetken, mitä haluat saavuttaa ja miksi?

Plus, mitkä asiat yleensä saavat mielen matalaksi? Mikä pelko siellä niiden takana lymyää? Mitä pelkosi kertoo sinulle, mitä pelkäät eniten? Käännä pelko toisin päin ja tsekkaa, mitä pelon vastapuolella on? Luultavasti näet sen, mitä todella haluat eniten.

Mitkä ovat sinun luonnolliset vahvuutesi? Milloin tunnet olevasi eniten kuin kotonasi? Milloin tunsit olosi mukavaksi? Milloin tunsit olevasi eniten ns. elossa?

Millaista roolia numerot esittävät elämässäsi? Pystytkö näkemään numerot objektiivisesti, jonain, mikä voi auttaa sinua kehittymään, mutta joka ei määritä sinun arvoasi?

Kuulostanko vähän saarnaajalta? Sori. Ei, otan tuon anteeksipyynnön takaisin. En ole pahoillani siitä, että haluan sinun ja monen muun urheilijan voivan paremmin tässä maailmassa ja kehittyvän niin hyviksi kuin voit vain kehittyä.

Tiedän, että kun oikeasti otamme syväluotauksen siihen, mikä meitä satuttaa, painaa alas ja ratkaisemme miksi – pystymme löytämään ja vapauttamaan niin ison voiman sisältä, että menestyminen tulee melkein itsestään sen jälkeen. Se voima vie meidät tosi pitkälle. Pidemmälle ja pidempään kuin numeropeli, itsesyyttely, itsen epäily, epävarmuus, riittämättömyys. Nuo kaikki voivat ajaa meitä eteenpäin hetken aikaa, mutta eivät pitkällä tähtäimellä. Ja sen voin kyllä taata.

On todennäköistä, että jossain vaiheessa elämää tai etenkin urheilu-uraa, hukkaamme itsemme, kun kaikki tekeminen on mitattavissa tai arvioidaan ja haluamme menestyä ja kehittyä. Haluamme kuulla, että kelpaamme. Hyväksynnän etsiminen pitäisi kuitenkin aloittaa sieltä oman navan kohdalta, koska mikään määrä muiden hyväksyntää ei tule olemaan tarpeeksi, jos emme ole tajunneet tai löytäneet omaa arvoamme, omaa hyväksyntää.

Joten eksyminen tässä kilpailun viidakossa on täysin ok, mutta jotta todella kukoistaisit tässä viidakossa, oman itsen löytäminen ja arvostaminen on tärkeämpi kuin keinolannoite. 🙂 Tarvitsemme jotain, mikä auttaa meidät löytämään polun itseemme tai tallaamaan rohkeasti ihan oman reitin. Muut ihmiset voivat antaa meille kartan. Se saattaa toimia. Mutta kartan pitää tuntua sinulle omalta ja sopivalta.

Tämän kartan pitää viedä sinut sinne, minne todella haluat mennä ja tavalla, joka on linjassa omien arvojesi kanssa.

Jos tarvitset apua itsesi löytämiseen persoonana ja haluat oppia lisää itsestäsi ja omista vahvuuksistasi, tiputa postia osoitteeseen saanamkoljonen@gmail.com ja arvioidaan yhdessä, jos Sports Capacity Assessment voisi olla hyödyllinen apu sinulle. Ei paineita ostamiseen, vain tsekkaus, missä olet, mihin olet menossa ja JOS tuosta työkalusta olisi apua just sulle.

Kiitos, kun luit ❤️

Saana

ps. Jos et ole vielä liittynyt meikäläisen email jengiin, niin tässä on mahdollisuus siihen. Jaan tälle jengille palasia mun elämästä ja palasia paljon fiksummilta ihmisiltä, joista itse inspiroidun ja opin. Klikkaa kuvaa, jos haluat lisätietoja! 🙂

Personality in sports emails

Leave a comment