Valitse sivu

“All of us have the spark of leadership in us, whether it is in business, in government, or as a non-profit volunteer. The challenge is to understand where we can use our leadership gifts to serve others” -Ann Fudge  

Terve vaan Ann Fudge ja kiitokset tästä lainauksesta, joka sopii kuin nenä päähän tämän viikon aiheen kanssa: authentic leadership urheilussa eli autenttinen johtajuus tai aitojohtajuus suomeksi. Englannin puhujat sanoisivat, että passaa kuin hanska käteen (fits like a glove). On muuten vähän hassu tuo autenttisuus ja aitojohtajuus sanoina suomeksi. Mutta mennään eteenpäin. Ei Jutilan Timokaan paikalleen jäisi.

Edellinen postaus oli asioita, jotka urheilijan ja valmentajan on hyvä muistaa ja jotka toivon mukaan voimaannuttavat molempia tekemään parhaansa, nöyristelemättä, mutta kunnioittaen (klikkaa tästä, jos haluat lukea sen). Jos askarruttaa, että miksi moisen listan väsäsin niin minusta valmentajien ja urheilijoiden tulisi olla samalla puolella ja noudattaa samoja standardeja. Jos tähän soppaan lisätään vielä seuran johto, idealismini ei siltikään muutu. Meidän kaikkien tulisi olla samalla puolella. Ideaalisesti.

POTENTIAALI JA KAPASITEETTI

Meidän kaikkien tulisi saada paras irti itsestämme, urheilijoina, valmentajina, joukkueena, pomoina, organisaatioina jne. jotta saavuttaisimme optimaalisia tuloksia. 

Meneekö hommat yleensä noin? Joo kuulen muutamien naurahdukset tänne asti. Eihän se tosiaan tunnu noin menevän. Tiedän. 

Joskus tuntuu, että urheilu on kuin sotatanner kaikkien tai joidenkin mainittujen osapuolten välillä. En kuitenkaan tiedä, kuinka moni oikeasti nauttii tuosta taistelusta. En ainakaan tunne ketään henkilökohtaisesti, joka on sitä mieltä, että tuon sotatantereen keskellä on niin hitsin inspiroivaa keskittyä kehittymään urheilijana, koska tuntee olonsa niin turvalliseksi ja luottavaiseksi.

Ajatukset kuten ”Vihaan olla täällä ja inhoan pelata ihmisille/ihmisten kanssa, jotka eivät arvosta minua ja/tai tekemistäni” tai ”En tunne oloani turvalliseksi ollakseni oikeasti minä” eivät ole kovin optimaalisia huippusuoritusten kannalta vai mitä? 

Joten jos haluamma maksimoida kapasiteetin ja potentiaalin urheilussa… Olisiko helpompaa maksimoida potentiaali johtamalla ihmisiä pelolla vai tuella? Jos mietitään pelkoa, niin kyllä, ihminen kyllä tekee asioita erinomaisesti tiettyyn pisteeseen saakka myös pelon takia, mutta onko se ihmisen optimaalinen tila? Ehdottaisin, että kokemani mukaan, pelottomat ihmiset yltävät pidemmälle. Pelottomalla tarkoitan sitä, että heillä ei ole mitään todistettavaa, heitä ei pysäytetä. Heillä ei ole pelonsekaisia ajatuksia kuten ”saankohan oikeasti potkut, jos teen virheitä tänään?” tai ”En saa epäonnistua tai saan taas huutoryöpyn niskaani”. 

Lisäksi, pelkohan on periaatteessa ”taistele tai pakene” moodin esiaste. Urheilu taas on jotain, mitä valitsemme tehdä elämässämme, joten pelonsekainen ympäristö laittaa monen tossut osoittamaan turvallisempaan suuntaan, poispäin pelkoa aiheuttavasta ympäristöstä heti kuin mahdollista. Tämä ei tiedä hyvää pitkän tähtäimen ja menestymisen kannalta. 

Personality in sports emails

AUTENTTINEN JOHTAJUUS JA AITOUS

Joten mitäpäs tuumaisitte autenttisesta johtajuudesta? Voin kertoa, että itse ainakin sain niin paljon enemmän irti itsestäni, kun johtajina oli ihmisiä, jotka välittivät, ymmärsivät sekä luottivat minuun. Haluaisitko olla ympäristössä, jossa saat olla oma itsesi, sinuun luotetaan ja sinusta välitetään? 

Väitän, että iso osa nyökkäilee hymyssä suin, joo toi olis siistiä! Osa taas saattaa miettiä, että olispa joo siistiä, mutta ei tuu tapahtuu, toiveajattelua Koljonen. 

No, se muutos on tulossa kultaseni! Autenttinen johtajuus, tunneäly/älykkyys sekä empaattinen johtajuus ovat jo rantautuneet. Nuo ovat ihan oikeita, olemassa olevia sanoja sekä erittäin toimiviksi todettuja konsepteja ihmisten johtamisen ja menestyksen kannalta. Jos et siis vielä hallitse noita, olisi varmaan aika alkaa opettelemaan, että pääset aallonharjalle.

Autenttinen johtaminen urheilussa

Seuraavaksi turautan kolme pointtia aiheen ympäriltä, että ymmärretään jotain tästä aallosta. Nämä ovat kirjasta nimeltä Authentic Leadership, joka oli Harvard Business Review’n kokoama kirja Tunneälystä ja siihen liittyvistä artikkeleista. Super mielenkiintoinen kokonaisuus, voin suositella! 

  • Jos naiset näyttävät tunteitaan ja välittämistä, heidät tuomitaan useammin negatiivisessa mielessä kuin miehet, jos he toimivat samoin. Naiset nähdäänkin tällöin tunteellisina, vähemmän rationaalisina ja sen takia, kykenemättömämpinä johtamaan.

On täysin ymmärrettävää, että nykyisessä maailmassa näin tapahtuu edelleen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sen tulisi muuttua. Meidän tulee alkaa ymmärtämään, että naiset ovat silti ihan yhtä päteviä tekemään rationaalisia päätöksiä ja johtamaan vaikka he näyttäisivät enemmän tunteitaan. Ajatellaanpa asiaa siltä kannalta, että miehet saattavat joskus tuntea aivan samoin kuin naiset, mutta he päätyvät ennemminkin piilottamaan tunnetilansa. Joten mikä oikein on ero? Molemmat sukupuolet saattavat tuntea empatiaa aivan samalla tavalla, naiset vain tuovat sen esiin useammin. Tämän ei mielestäni pitäisi olla ihan niin iso ongelma kuin mitä siitä joskus tehdään. 

  • Oman autenttisen johtajuuden löytäminen vaatii sitoutumista itsensä kehittämiseen. Sinun täytyy omistautua itsesi kehittämiselle koko elämäsi ajan, jotta ymmärtäisit täysin koko potentiaalisi, ihan kuin huippu-urheilijat tai muusikot.

Rakastan tuota lausetta, koska se yksinkertaisesti tarkoittaa, että autenttisella johtajuudella ei ole maaliviivaa eikä se tapahdu yhdessä yössä. Joka päivä voit tulla paremmaksi ja kehittyä, mutta sinun pitää myös nähdä vaivaa ja työstää noita taitoja. Sinun tulee tietää, mitkä ovat sinun arvosi ja tehdä töitä siitä tilasta käsin, sinnikkäästi, myös silloin, kun se tuntuu hankalalta. 

  • Autenttinen johtajuus ei tarkoita sitä, että levität tuskasi kaikkialle ja kaikkien töllisteltäväksi. Se on enemmänkin sitä, että ymmärrät, mitä ”alaisesi”/toverisi käyvät tällä hetkellä läpi ja ilmennät empatiaa heitä ja heidän kokemaansa kohtaan, esim. että olet kokenut saman kuin he ja tiedät ja tunnet, miksi he tällä hetkellä kamppailevat jonkun asian kanssa. Todennäköisimmin he eivät halua nähdä sinun tuskaasi juuri nyt vaan he ennemmin näkevät sinut ihmisenä, joka on käynyt läpi saman, mutta onnistunut tulemaan ulos tilanteesta voittajana, joka kuitenkin ymmärtää heidän tuskailunsa tällä hetkellä. 

Halusin tuoda tämän pointin viimeisenä vielä esiin, koska liian usein autenttisuutta sekä haavoittavaisuutta ajatellaan itkemisenä kaikkien edessä. Tämä ei ole totta. Voit pitää haavasi itselläsi ja keskittyä parantelemaan niitä omillasi. Pointti on enemmänkin siinä, että sinulla on vain kyky ymmärtää, millaista on olla heidän kengissään. Millaista heillä on noissa kengissä, ei miten sinä kokisit nuo kengät. Sekin on tärkeää muistaa, että sinä ja hän/he ovat eri asia. Jos sinä esimerkiksi haluaisit halata tai halauksen kriisin keskellä, joku toinen ei välttämättä halua. Sinun täytyy tietää paremmin ja enemmän. 

Sinun tulee tietää enemmän itsestäsi. Sinun tulee tietää itsesi paremmin, jotta voit tietää enemmän ja oppia tuntemaan muita paremmin myös. Tämä on yksi iso osa muiden ymmärtämisen ja johtamisen taidon kehittymisessä. 

LOPPUKANEETIT

Minä aidosti uskon, että autenttinen johtajuus urheilumaailmassa olisi yksi niistä merkittävimmistä keinoista, joilla pääsisimme lähemmäs optimaalisia olosuhteita, jotka kannustavat optimaaliseen suorittamiseen. 

Ja näin pääsemmekin takaisin lainaukseen, jolla aloitin tämän päiväisen jupinani. Meissä kaikissa piilee johtajuuden kipinää. Meidän täytyy vain löytää se itsestämme ja meidän tulisi yrittää löytää se myös muista, jotta he voivat alkaa johtaa itseään ja siten taas muita. Toki haaste piilee siinä, miten ja mistä alueelta löytää johtajuuden kipinä joillekin. Mutta joka tapauksessa, palkintona tästä makailee maukkain pokaali, jonka voi antaa parhaimmalle johtajalle – sille, joka onnistui inspiroimaan ja voimaannuttamaan muut ottamaan vastuun ja johtamaan itse itseään rohkeasti, jotta he voivat elää elämäänsä ja kulkea kohti tavoitteitaan täysillä. 

Mikä olisi parempi tapa vahvistaa optimaalista suoritusta kuin saada ihmiset luottamaan itseensä? Ymmärtämään, että heillä on kyky, itseluottamus ja usko itsensä johtamiseen? Hmm, siinäpä voisi olla yrittämisen arvoinen juttu 😉 

Ps. Olen ajatellut tehdä autenttisesta johtajuudesta juttusarjan ja seuraava blogi olisikin siitä, mitä autenttinen johtaminen on ja mitä se urheilussa tarkoittaa. Jos sinulla on tarinoita ja juttuja kerrottavana, toiveita, mitä kävisin läpi tms. niin näpyttele sähköpostia osoitteeseen saanamkoljonen@gmail.com 🙂

Ps osa 2. Hyvä alku autenttisuudelle on itsetietoisuus ja sen kehittäminen. Siinä Sports Capacity Assessment ja Extended DISC:n henkilöanalyysit voivat olla todella iso apu! 

Kiitos kun luit <3 

Saana 

SOURCES AND FURTHER READING:

Dare to Lead, Brene Brown daretolead.brenebrown.com(opens in a new tab)

DISCOVERING YOUR AUTHENTIC LEADERSHIP, HARVARD BUSINESS REVIEW https://socialscience.fas.harvard.edu/files/socialscience/files/discovering_your_authentic_leadership_-_harvard_business_review.pdf

Authentic Leadership book (and the collection of emotional intelligence) by Harward Business Review, https://www.amazon.com/HBR-Emotional-Intelligence-Boxed-Books/dp/1633696219/ref=sr_1_1?crid=I15Z6R7OJ2MA&dchild=1&keywords=emotional+intelligence+harvard+business+review&qid=1594238307&s=books&sprefix=emotional+intelligence+har%2Cstripbooks%2C171&sr=1-1

The Truth About Authentic Leaders by Bill George https://hbswk.hbs.edu/item/the-truth-about-authentic-leaders

How emotional intelligence became a key leadership skill by Andrea Owens https://hbr.org/2015/04/how-emotional-intelligence-became-a-key-leadership-skill