”Don’t hate the year that opened your eyes” (”Älä inhoa vuotta, joka avasi silmäsi”) Inho kumpuaa epämukavuudesta, ja tuota epämukavuutta koronavirus sekä uusiin sääntöihin sopeutuminen meissä aiheutti. Epämukavuutta synnytti jatkuvat muutokset ja...
Kun makasin tuossa kevättalvella vällyjen välissä ja tajuntaan alkoi iskostua, että ei tästä jalasta taida ensi kaudeksi tulla ammattilentopalloilijan vaatimaa kinttua, piti viettää tovi ajatuksen kanssa, että mikähän sitten saisi minut nousemaan täältä sängyn...
Nyt uskaltaa varmaan jo sanoa, että ollaan selvitty voiton puolelle kolauksesta, joka laittoi elämää eri perspektiiviin kipujen, ketutuksen, epätoivon, ahdistuksen ja kilahdusten myötä. Mutta ei tästä kirjoituksesta tule pelkkää surullista mussutusta. Luvassa on jopa...
Kattelen tässä ikkunasta ulos seitsemättä viikkoa, että olispa kivannäköinen ilma käydä pihalla vaikka kävelemässä. Ajatukseksi se kuitenkin jää, kahdeksas viikko kuluu loppuun ja toive jatkuu. Yritän olla laskematta, mutta joinain turhautumisen hetkinä se kuitenkin...
Minkä ihmeen takia kirjoittaisin blogia, koska maailmassa on niin paljon viisaampia ihmisiä kuin minä, joilla on enemmän tietoa asioista, joista kirjoitan? Millä ilveellä perustelen oman mielipiteeni olemassaolon tässä maailmassa? Tai tarkemmin sanottuna, mikä...
Jokainen on oman elämänsä oma versio. Kuin verso. Kasvava. Alati kehittyvä. Elävä. Juuret on olemassa. Mutta piilossa. Näkymättömissä. Mutta silti ne pitää pystyssä. Toimii kuin absoluuttisena pohjana. Parhaana pohjana juuri jokaisen omalle versolle. Ei kenenkään...
