Tiedätkö sen tyypin, joka mielellään ottaa vetovastuun porukasta? Tai höpöttelee puolet treenistä joka päivä? Rakastaa tapahtumia ja niiden keskipisteenä hyörimistä? Osaa inspiroida muita? Oletko kenties jotain näistä? Heitä yhdistää ekstroverttiys. Nuo ihmiset, ketkä kaipaavat virikkeitä ympäristöönsä ja paahtavat eteenpäin paljon nopeammin kuin kamelit hiekassa innostuen monesta.
Tämänkertainen villi seikkailumme onkin sitten sukellus ekstroverttien elämään ja mieleen sekä käymme läpi mitä eroja ja haasteita ekstrovertin urheilijan savannilla piilee. Ekstrovertit tuppaavat usein olemaan myös johtavissa roolissa, joten ekstroverteistä johtajista ja kapteeneista myös pari sanaa blogin loppupuolella. No niin ja sitten ekstroverttien kimppuun!
EKSTROVERTIT URHEILUSSA
Ekstrovertin suusta kuultua…
”Ei vitsin puikulat, miten upeaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja keskustelemaan!”
”No niin, tehdäänpä niin, että sä voit aloittaa tuolta, mä oon täällä ja …”
Ekstrovertti on se tyyppi, joka tuntee itsensä eniten kotoisaksi ympäristössä, jossa hänelle riittää virikkeitä. Hänen elämässään ja siten myös treeneissä pitää tapahtua asioita nopealla tahdilla tai hän kyllästyy. Asioiden pitää liikkua, hänen pitää myös kehittyä tai innostus lopahtaa, jos tuloksia ei tule.
Ulospäinsuuntautunut urheilija on se, joka usein saattaa höpistä valmentajan antaessa ohjeita, koska on vielä niin innoissaan jostain. Tai ihan muuten vaan. Jos tämä kolahtaa niin usein myös juttelet tauoilla yrittäen luoda kontaktia jonkun kanssa. Kun jotain ikävää tapahtuu, purat ja käsittelet tapahtumia yleensä puhuen, se on tapasi prosessoida ja tarvitset muita ihmisiä usein ympärillesi tähän prosessiin.
Tai sitten… Olet sitä mieltä, että ei tänne harjoituksiin höpöttelemään tultu ja saatat ottaa ohjat omiin kätösiin kesken treenin ja kertoa, mitä kenenkin tulisi nyt tehdä ja et välttämättä välitä, jos joku vähän loukkaantuisikin suorasta palautteestasi. Jos jotain ikävää tapahtuu, prosessoit asian nopeasti ja viileästi liikkuen nopeasti seuraavan tehtävään. Tärkeintä on, että matka jatkuu ja tuloksia tulee. Et halua tehdä virheitä, mutta tiedät, että niitä tulee joskus, kun vauhti on kova.
TEHTÄVÄ- JA/TAI IHMISORIENTOITUNUT EKSTROVERTTI
Ekstroverttejä urheilijoita voidaan tarkastella siis samanlaisista näkökulmista kuin introverttejäkin, kuten teimme edellisessä postauksessa (siihen pääsee tästä), joten jatketaan toimiviksi todetuilla tanssiliikkeillä. Ekstroverteistäkin voidaan siis erottaa pari erilaista puolta, tehtäväorientoitunut ekstrovertti sekä ihmisorientoitunut ekstrovertti, ja toki voit olla myös molempia.
Ihmisorientoitunut, ekstrovertti urheilija on usein joukkueen ilopilleri. Jos olet tämä tyyppi, niin tulet treeneihin usein vähän kiireellä, kun oli kaikkea kivaa tekemistä kotonakin ja meinasit myöhästyä. Piti pistää juoksuksi. Nyt pukkariin saapuessa moikkaat iloisesti heipat kaikille ja alat kertoa, mitä kaikkea tänään onkaan tapahtunut! Puhua pulpatat matkalla pukkarista halliin ja et välttämättä kuule annetuista ohjeista kuin ensimmäiset kaksi lausetta, koska sen jälkeen keskittymisesi siirtyi jo johonkin muuhun ”hmm onpa Pirkko laittanut tänään tukan nätisti”.
Treeni alkaa ja pyörit häkkyrää hetken aikaa, koska kuulit ja sisäistit vain drillin ensimmäisen osan ja loput meni huti. Olet pihalla kuin kuuluisa lumiukko, mutta sinua se ei oikeastaan haittaa. On ihan ok olla porukan pelle.
Jos taas olet tehtäväorientoitunut ekstrovertti urheilija, sinulla menee helposti käpy jumiin pihalla olevien lumiukkojen kanssa. Kerrot heille, missä heidän pitää milloinkin olla, yleensä melko suoraan. Sinua ei niinkään kiinnosta ihmiset sen takia, että haluaisit puhua pulpattaa heidän kanssaan vaan ennemmin tunnet luontaista halua johtaa heitä, puhua heille.
Haluat asioiden liikkuvan nopeasti ja olet valmis nappaamaan vastuun sekä johtajan roolin heti kuin mahdollista. Tulet siis treeneihin ajoissa, seisot hallissa usein ensimmäisten joukossa ja mielestäsi muut maleksivat sisälle halliin. Jos olet oikein kärsimättömällä tuulella, saatat hoputtaa heitä, jotta pääsette aloittamaan päivän epistolan.
Treeni alkaa pyöriä ja jos taso alkaa laskea tai jokin ei miellytä sinua, tuot sen ilmi. Tuloksiahan tässä ollaan hakemassa eikä mitään bestiksiä elämän hamaan loppuun saakka. Tuloksilla päästään eteenpäin ja eteenpäin on päästävä. Mikä muu järki tässä pallottelussa on?
EKSTROVERTTIEN VAHVUUDET, HAASTEET JA OMINAISUUDET
Ekstrovertit ovat siis oikeinkin mielellään tekemässä ja puuhaamassa, tarttumassa toimeen ja menossa uuteen suuntaan, jos se antaa heille enemmän tekemistä ja stimulaatioita. Joskus ekstrovertitkin voivat olla ujoja (minulle on ainakin tuttu myös tämä yhdistelmä omassa elämässä).
Pidinkin pitkään sitä ja itseäni jotenkin vähän outona, että minua jännitti sosiaaliset esiintymiset, olenhan kuitenkin ekstrovertti, ei minua pitäisi jännittää… Tieto lisää ymmärrystä. Ei ekstroverttiys estä sitä, että silloin kun pitäisi rohkaistua sanomaan jotain väkijoukon edessä ja tiedän, että vastaanotto tulee olemaan ristiriitainen, sydän alkaa pamppailla kurkussa. Alkaa ujostuttaa. Haluan kuitenkin pohjimmiltani miellyttää suurinta osaa ihmisistä, jonka takia ujouskin ainakin omassa tapauksessa pulpahtaa pintaan, kun aistin, että tästä hommasta ei muuten kaikki tykkää.
Sen takia on erinomaista, että meillä on olemassa myös tehtäväorientoituneita ekstroverttejä, ketkä vetävät porukkaa ja uskaltavat vaatia. Kaikkia tarvitaan. Joukkueessa on turha kuvitella, että aina löytyy sopivasti kaikkia ja se täydellinen miksaus persoonia kolahtelee joka kausi kohdalleen.
Ekstroverttien vahvuus on ottaa askelia eteenpäin, ryhtyä toimeen, keksiä tekemistä ja olla esillä. Heille valokeilassa olo on usein luonnollista tai toivottua. Muista, että ujous tulee siitä, että ihminen pelkää ”yleisön” negatiivista palautetta, tuomitsemista, ujous ei tule tai johdu niinkään valokeilasta.
Tehtäväorientoitunut ekstrovertti on usein myös erittäin kilpailunhaluinen verrattuna moneen muuhun. Hänestä saa eniten irti suoralla tavalla ja motivoimalla kilpailuun. Ihmisorientoitunut ekstrovertti taasen inspiroi muita. Hänestä saa eniten irti, kun hänen antaa innostua uusista jutuista ja kokeilla niitä sekä antaa hänen tuoda itsensä ja äänensä esiin ja kuuluville.
Huom. Vaikka ekstrovertit usein ovat siis avoimempia juttelemaan, se ei tarkoita sitä, että he eivät osaisi pitää joitain asioita sisällään. Ottakaamme valmentajan näkökulma hetkeksi: jos urheilija jutustelee helposti siitä sun tästä, se ei tarkoita, että olisit voittanut hänen luottamuksensa. Hänelle keskustelu on helpompaa ja joidenkin urheilijoiden kanssa pääsee varmasti helpommin tutustumaan siihen pintapuoleen. Mutta. Jutun juju piilee siinä, että pääsetkö syvemmälle? Saatko hänen juttelemaan muustakin kuin juuri ostetuista pirtsakoista lenkkareista?
Ekstroverttinä urheilijana on se vaara, että kaikki odottavat sinun olevan pirteä ja sosiaalinen koko ajan. Joten se maski on tavallaan helppo asettaa naamalle, vaikka oikeasti vähän masentaisi tai joku painaa. Hyvän ilmapiirin luominen ja siihen koko ajan positiivisesti vaikuttaminen voi olla myös raskasta. Sen ei pitäisi pelkästään kaatua ekstroverttien harteille.
Tunnistan itseni ainakin siitä, että jos hymy ei ollut korvissa vaan oli ihan sellainen normipäivä ja olin tavallista hiljaisempi tai vakavammalla naamalla liikenteessä ja joku tulee kysymään (tarkoittaen hyvää), että hei onko kaikki ok? Tuli vähän sellainen olo, että joo on ok, mutta tämähän tarkoittaa sitä, että mun täytyisi olla pirtsakampi. Opin siihen, että tsempparin viittaa ei noin vain laiteta lepäämään.
Joinakin päivinä taas pintaan nousi pieni uho, ”en mä jaksa koko aikaa tsempata, viittisitkö vaikka jeesata, alkaa pikku hiljaa korpeamaan tämä vastuu, kun oon ihan loppu”. Mutta en minä ainakaan koskaan löytänyt sanoja, en löytänyt mitään, joka olisi oikeuttanut minut sanomaan, että ”olen väsynyt tsemppaamaan kaikkia, kun mun pitäisi keskittyä tsemppaamaan itseäni eniten just nyt”. (Toki tämä samainen pulma on myös introverteillä, ketkä tukevat paljon muita ihmisiä, ekstrovertit käyttävät usein vain ehkä ääntään enemmän muiden tsemppaamiseen).
Siksi siis nostan tämän mahdollisen pulman esille, että vaikka ekstrovertit puhuvat ja tsemppaavat eniten, heille usein laitetaan se ilopillerin viitta, jota heidän tulee kantaa oli tilanne mikä tahansa. Tehtäväorientoituneiden ekstroverttien tapauksessa on etenkin johtajan viitta, joka on tunnetusti myös raskas. Tuntemalla urheilijat ja tietämällä enemmän, mitä heille kuuluu, voimme ehkäistä näitä väsymisiä.
Huomio, vastuu tästä on siis molemmilla osapuolilla. En tarkoita, että valmentajan pitäisi olla vaanimassa joka kulman takana ”miten menee” kylttien kanssa, myös urheilijalla on vastuu tuoda esille asioita, jotka tällä hetkellä painavat ja syventää suhdetta valmentajaan ja joukkuetovereihin, jos on kyse joukkueurheilijasta.
Lisähuomio 1: jos kysytään, että ”mitä kuuluu”, ole rehellinen. Lisähuomio 2: jos kysyt ”mitä kuuluu”, ole valmis vastaamaan/huolehtimaan/ottamaan vastuu, jos vastaus ei olekaan ”ihan hyvää, kiitos”. Jos joku vastaa, että kenkää puristaa niin olanheilautuksella saattaa vain pahentaa tilannetta. ”No nyt mä yritin kertoa, mutta ei ketään kiinnosta”.
Ja kyse on usein myös opitusta käyttäytymisestä, joka tekee asioista hiukan monimutkaisemman, ainakin minun kohdallani oli. Opin kokemusten kautta, että minun pitäisi olla pirteä, iloinen, sosiaalinen ja siitä tulikin sitten tavaramerkkini. Opin myös piileskelemään sen tavaramerkin takana.
Nyt kirjoitan, tutkin ja jaan sen takia, että muiden ihmisten ei tarvitsisi lähteä piilosille vaan löytäisimme muita keinoja, jotka johtaisivat paremmin voiviin urheilijoihin, valmentajiin ja urheiluympäristöön.
EKSTROVERTIT JOHTAJINA JA KAPTEENEINA
On myös hyvä muistaa, että kapteenivalinnassa ekstrovertit ovat usein luonnollinen valinta, he kun osaavat puhua muille ja muiden kanssa. Kannattanee varmistaa, etenkin jos kyse on joukkuelajista, että kapteenin tulisi olla se, joka haluaa panostaa siihen, että kaikki ympärillä olevat menestyvät. Nurinkurisesti kapteeneina nähdään usein urheilijoita, jotka haluavat paistatella valokeilassa ja homman pitäisi pyöriä heidän edukseen.
Mitäs sitten käy, jos tälle kapteenille ilmaantuu kilpailija, joka on erinomainen joukkueen kannalta, mutta uhkaa ekstrovertin kapteenin egoa? Voimmeko varmasti luottaa siihen, että hän tekee päätöksiä, jotka hyödyttävät koko joukkuetta eikä vain häntä itseään?
Kapteenin valinnasta vielä sellainen pieni huomio, jonka sain tuolta Simon Sinekin ja Reid Preddyn livekeskustelusta pari viikkoa sitten (USA Volleyball Facebook sivulla nähtävissä), että kapteenin valinnan ei pitäisi pohjautua suoritustasoon eli parhaiden pelaajien ei pitäisi olla kapteeneita, ellei heiltä todella löydy halua johtaa ympärillä olevia urheilijoita parempiin suorituksiin. Se on kapteenille ja johtajalle paljon tärkeämpi ominaisuus kuin MVP-palkintojen rohmuaminen.
Suoritustaso luo uskottavuutta, mutta kovin moni ei jaksa seurata sellaista johtajaa tai kapteenia, joka luo ja tarvitsee faneja ja cheerleadereita sen sijaan, että hän keskittyisi tekemään heistä parempia. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että heistä saattaisi tulla parempia kuin itse kapteenista.
Tästä päästäisiinkin komealla aasinsillalla egoismiin, joka on yksi Sports Capacity Assessmentin kompetensseista, joten parempi, että mua ei päästetä ääneen siitä tai tästä tulee pitkä ilta.
Palataan siis asiaan ensi viikolla ja laitetaan tämän illan tanssit pakettiin.
Ekstrovertti ei ole välttämättä johtaja eikä pelle. Ekstrovertti voi olla erinomainen johtaja, jos hän haluaa johtaa muita itsensä lisäksi. Häneltä usein löytyy karismaa. Ekstrovertti voi myös olla pelle, jos hän käyttää omaa ekstroverttiyttään pitkälti vain muiden viihdyttämiseen. Ekstrovertti urheilija voi olla periaatteessa sitä, mihin hän haluaa keskittyä ja keskittää vahvuutensa.
PERSOONALLISUUS URHEILUSSA
Ekstroverteillä ja introverteillä on kaikilla aivan samat mahdollisuudet urheilun parissa hyödyntää omia erikoispiirteitään ja vahvuuksiaan urheilun ja lajin sisällä. On tärkeää ymmärtää, että sellaista ”yksi koko sopii kaikille” -sapluunaa menestymiseen ei ole olemassa. Älä yritä mahtua muottiin, jos sellaista tarjotaan ja se ei tunnu omalta. Kokeile, mutta tajua laittaa reunoja uusiksi, jos meinaa kuristaa.
Ekstroverttiys ja introverttiys urheilussa voivat siis johtaa luonnollisesti tietyn tyyppisten lajivalintojen pariin, joissa nuo ominaisuudet pääsevät käyttöön. Kumpikaan ei kuitenkaan ennusta menestymistä. Molemmilla on vahvuutensa sekä haasteensa. Joka tapauksessa oman itsen sekä urheilijan tunteminen on turkasen tärkeää.
Lisäksi jodlaisin vähän siitä, että jokaisen kannattaa myös miettiä, mitä menestys sinulle tarkoittaa. MVP-palkinto, oman itsen voittaminen, kokemuksien kerääminen, rahaa, uskallus heittäytyä urheiluun, rajojen siirtäminen voivat kaikki tarkoittaa menestymistä tai jollekin joku noista voi olla paljon tärkeämpi kuin joku toinen juttu. Tutkailepa siis, mitä menestys sulle on? Miten voisit hyödyntää omia persoonallisuuden piirteitäsi sen tavoittelussa?
Kiitos kun luit <3
Saana
Ps. Mulla on olemassa nykyään myös email jengi, johon jaan oppimiani juttuja n. kerron viikossa ja mukaan pääset klikkaamalla TÄSTÄ! Tavoitteena sopiva miksaus inspiraatiota ja informaatiota, johon sä pääset vaikuttamaan.
Lähteitä ja lisäinfoa blogipostaukseen liittyen:
Sports and personality: Extraversion and Introversion. http://psychology.iresearchnet.com/sports-psychology/sports-and-personality/extraversion-and-introversion/.
The role of personality characteristics of athletics in coach-athlete relationships. Sport Psychologist. Jun2019, Vol. 33 Issue 2, p119-128.
Aşçi, F. H., Kelecek, S., & Altintaş, A. (2015). The Role of Personality Characteristics of Athletes in Coach–Athlete Relationships. Perceptual and Motor Skills, 121(2), 399–411. https://doi.org/10.2466/30.PMS.121c17x9
Ruchi Singh. Personality, spiritual exercise and cognitive-behavioural interventions in enhancing sports performance, Indian Journal of Positive Psychology 2014, 5(3), 301-309 http://www.iahrw.com/index.php/home/journal_detail/19#list
Extended DISC training material and DISC theory.