Onko kenellekään muulle juolahtanut mieleen tässä mm. Koronan aikana, että meillä ei tosiaan ole mitään kakkosplaneettaa, mihin sukeltaa, jos pandemiat paukahtaa päälle tai ilmastonmuutos tuhoaa planeetan?
Että maailman olemassaolo mahdollistaa meille tämän elämän, me emme mahdollista oikeastaan mitään planeetalle. Ymmärrän, jos koko maailman pelastus ja ilmastonmuutos tuntuvat kaukaisilta jutuilta ja ennemmin Arnold Schwarzeneggerin leffan aiheilta kuin oikealta elämältä. Koronan pyrähdys ihmiskunnassa on saattanut kuitenkin muovata ajatteluamme ja tuonut väkisinkin maapallon tilanteen hiukan lähemmäs omaa henkilökohtaista elämää. Ja siten, ehkä olisikin jotain, mitä voisi tehdä ihmiskunnan tai planeetan hyväksi. Vaikka sitten ihan sen oman edun saamiseksi, että voisimme elää ja tavoitella asioita, joita haluamme. Ilman planeettaa ja muita ihmisiä se ei onnistu. Me tarvitaan elämiseen ja unelmien tavoitteluun sitä, että meillä on toimiva maapallo.
Mietitään vaikka nyt tätä Koronan aiheuttamaa tilannetta. Tämä nykyinen ilmiö saattoi tuoda reiän siihen illuusioon, että raha tai menestys on kestävää. Aikamoinen putous. Tämä saattoi tuoda terveen huomion tullessaan, että kaikki ei olekaan välttämättä ihmisen hanskassa alusta loppuun saakka. Maailmassa on olemassa ihmistä suurempia ja voimakkaampia ilmiöitä ja voimia, joihin meillä ei ole mitään kontrollia.
Se, että meillä ei ole kontrollia joistain maailman liikkeistä tarkoittanee sitä, että on olemassa myös jotain meitä suurempaa.
Jos jokin on meitä suurempaa, olisi toisaalta vähän typerää olla kunnioittamatta, huomaamatta sitä, ajatella, että ei se mua kosketa vai mitä? Jes kaikki on ehdottomasti samaa mieltä. Hienoa, täähän sujuu paremmin kuin odotin. 😛
Miten saisimme sen sitten näkymään arjessa, mitä me tehdään tälle planeetalle? Miten tuo asenne saataisiin korjattua niin, että me ymmärrettäisiin, että niillä pienilläkin teoilla on parempi vaikutus kuin sillä että ei tee mitään tai vahingoittaa entisestään? Miksi meillä on sellainen ajatus, että ”ei sillä ole väliä, mitä minä tänään teen (esim.) kierrätyksen näkökulmasta, koska Kiina/Intia/USA/mitä ikinä”? Jos sillä ei todella olisi väliä, mitä sinä tänään teet, miksi sitten teet yhtään mitään?
Samassa veneessä me satutaan tässä olemaan ja meidän alla olevat laineet keikkuu ja myötäilee maailman menoa, saattaa siinä mennä vene turvalleenkin, jos oikein lainehtii. Toivottavasti olemme huomanneet sen tässä Koronan aikana. Melkoinen vaikutus sillä voi olla maailmanlaajuisesti, jos joku syö lepakkoa Kiinan markkinoilla.
Jos ne Jaska Jokuset Kiinan lepakkomarkkinoilla olisivat tienneet, että heidän tekemisillään on maailmanlaajuiset seuraukset, olisivatko he silti pistelleet Korona-lepakkoa poskeensa? Osa varmasti olisi jättänyt herkuttelun väliin – osa taas ei, koska:
”Ei sillä ole niin suurta väliä, mitä minä teen”
”Ei kai se nyt tästä voi levitä”
”Ihan sama, jos minä tähän kuolen, nautinpahan tästä herkusta nyt, koska minä olen sen ansainnut” (-> ja levitän tämän taudin eteenpäin).
Mun fiilikset tästä on siis vähän sen suuntaiset, että me väistellään vastuuta. Etsitään tekosyitä siihen, että meidän ei tarvitsisi tehdä mitään planeetan eteen. Saadaan olla itsekkäitä ja elää helppoa elämää, koska ne seuraukset ei vielä näy meidän tämän päivän ongelmina. Samalla me kuitenkin tehdään hallaa tulevaisuudelle. (Huh hei melkoista nälkäkiukkupuhetta Saana. Lasketaanpa kierroksia).
Me ei voida millään estä maapallon kaikkia katastrofeja tapahtumasta, mutta meillä on mahdollisuus pitää maapallosta paljon, paljon parempaa huolta ja vähentää meidän itseaiheuttamia katastrofeja. Ja minähän en tosiaan ole mikään enkeli, olen samassa veneessä siinä monen kanssa.
Itse lennän paljon vuoden aikana, käytän hyvin usein take away kahvikuppeja kansineen ja tiedän, kuinka kamala rasitus olen maapallolle joidenkin tapojeni takia ja siksi yritän tehdä pieniä muutoksia. Olen ollut vegetaristi jo vuosia ympäristön ja eläinten takia. En itseni takia. Kerron tämän siksi, että moni myös kysyy, miksi en syö lihaa. No siksi, että voin säästää eläinhenkiä ja pelastaa maapalloa. Siinä onkin työsarkaa! 😛 En koskaan ajatellut, että minusta tulee kasvissyöjä, koska tykkäsin lihasta niin paljon. No. Sitten katsoin Cowspiracy-dokumentin Netflixistä (suosittelen jokaiselle, tajuaa oman roolinsa maapallon ekosysteemissä) ja mietin, kuinka itsekästä mun on syödä lihaa, jos kasvissyönti/vegaani ruokavalio auttaisi maapalloa noin paljon. Päätin kokeilla heti seuraavana päivänä, miten kasvissyönti lähtisi käyntiin ja sillä tiellä ollaan.
Joten hei arvaa mitä?! Sellainen hieno juttu, että mitä me tehdään tänään, sinä ja minä, tukee myös meidän lähimmäisiä ja rakkaita tulevaisuudessa. Jos et välitä siitä, miten sulle käy ja on oikeastaan ihan sama vaikka kilpikonnat kuolee sen takia, että meillä on meneillään muovimania, niin välitä sun läheisistä, jooko? Ehkä he haluaisivat elää terveellä, eikä kuolevalla, planeetalla ja nähdä koralliriuttoja, viidakon eläimiä, savannin elämää, pingviinien tepastelua jne. Elää ilman maskeja ja koskettaa muita ihmisiä. Elää. Me voidaan antaa elämälle parempi mahdollisuus myös tulevaisuudessa. Yksilöinä, yhteisöinä ja ihmiskuntana.
Lopuksi parit vinkkivitoset ja katso tuo 4min video:
Before the Flood on Leonardo DiCaprion ohjaama dokkari ilmastonmuutoksesta. Ei mikään saarnadokkari, vaan tosi hyvin kuvattu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa missäkin päin maailmaa ja mitä se tarkoittaa eri maailmanosissa. Laittakkees pyörii Netflixin tms. puolelta!
Cowspiracy. Toinen hyvä silmiä avaava dokumentti ympäristöstä ja ihmisen omasta mahdollisuudesta vaikuttaa. Ei käsittele eläinten pilkkomista ruoaksi, joten ei tarvi pelätä sitä.
Kiitos kun luit <3
Saana