Minulla on unelma, ja tuosta suuresta visiosta sai alkunsa myös yritykseni. Visioni siitä, että ihmiset tuntisivat itsensä paremmin ja voisivat loistaa, mutta aitouden ja oman itsen tuntemisen ja hyödyntämisen kautta. Oman itsen tunteminen auttaa todella paljon urheilussa, mutta ihan yhtä paljon myös urheilu-uran jälkeen, jolloin myös siirtymisvaiheesta tulee hiukan helpompi.

Olisin toivonut tietäväni tämän oman itsen ymmärtämisen ja hyödyntämisen tärkeyden paljon aiemmin…

Tieni ammattilaisurheilijaksi on ollut kaikkea muuta kuin tasainen baana.

Hypähdetään ajassa taaksepäin, jonnekin 2008 vuoden tienoille.

Ajelin 2,5 tuntia koulusta harjoituksiin useita kertoja viikossa, sillä samalla kun pelasin Suomessa korkeimmalla tasolla lentopalloa, opiskelin kandidaatin tutkinnon liiketaloudesta.

Jep, niissä vuosissa oli vipinää.

2011: Vaihto-oppilasjakso George Masonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Onnettomin ajanjakso elämässäni. Palasin kotiin.

2012: Minulle tarjottiin mahdollisuutta työskennellä miesten lentopalloliigajoukkue Hurrikaani-Loimaan toiminnanjohtajana. 23 vuoden ikäisenä. Pelasin itsekin yhä liigatasolla ja kirjoittelin parhaillaan opinnäytetyötä, josta tietenkin halusin arvosanaksi 5.

Aloin saada burn-outin oireita. Päätin, että tämä on nyt liikaa, haluan ennemmin opiskella kuin tehdä töitä samanaikaisesti pelaamisen kanssa.

2013: Hain kansainväliseen maisterintutkinto-ohjelmaan, yllätin itseni ja pääsin sisään kymmenen muun opiskelijan kanssa ympäri maailmaa. En voinut uskoa, miten tälläinen onnenpotku sattui minun kohdalle!

Hulluus jatkui, sillä matkustin edes takaisin treeneihin Orivedelle ja kouluun Jyväskylään. Silloin kun en ollut treeneissä, opiskelin.

2014: Sain tarjouksen pelata ammattilaisena Saksassa. Ei mitään mahdollisuutta, että kieltäytyisin tuosta mahdollisuudesta, josta olen aina haaveillut, mutta jota en koskaan uskaltanut sanoa ääneen! (”Eihän minusta koskaan niin hyvää tule”…)

Niinpä lähdin ja samalla jatkoin opintojani ja gradun työstämistä ulkomailta. Se se vasta lystiä oli! 2014 on myös se vuosi, joka merkataan kalenteriin vuotena, kun aloin joogata ja oppia, lukea lisää mentaalipuolen harjoittamisesta.

2008-2016 summattuna: 8 vuotta meni pää kolmantena jalkana ja kyseenalaistaessa omaa tekemistä

2016-2019: Ammattilaislentopalloilijan elämää Saksassa, Suomessa ja Ranskassa, maajoukkue-elämää, oman arvon todistelua, loukkaantumisia, leikkauksia, toipumisia, henkisiä kamppailuja, henkistä paranemista, itsensä testaamista, ja etenkin mielen harjoittamista kaikilta kulmilta.

Opin itsestäni todella paljon, keräsin mahtavia muistoja, koin kuinka uskomattomia asioita voimmekaan yhdessä saavuttaa, kun mieli on kympillä mukana.

Sivuhuomautus: Olen niin onnellinen ja ikuisesti kiitollinen siitä sisäisestä työstä, mitä olin noiden vuosien aikana tehnyt ennen kuin urani päättävä loukkaantuminen tapahtui. Se työ, jonka ansiosta tiesin, kuka olin myös ilman urheilua, pelasti minut.

2019 – nyt pohdin:

Kaikki tämä hullu kiire ja aherrus vuosien ajan.

Jep, olen eteenpäin menevä (oletko sinäkin?). Sanon KYLLÄ, kun näen mahdollisuuden. Mutta se ei tarkoita, että uskalsin unelmoida isosti. Hassua, eikö?

Typerää se on jos jotain. Rajoitin itse itseäni. Minun mieleni rajoitti. Enkä itseasiassa tajunnut sitä. En solvannut itseäni, mutta olen tajunnut, että en myöskään tukenut tai kannustanut itseäni ajatuksissani niin kuin olisin voinut kannustaa. ”We don’t know what we don’t know”.

Käytämme niin paljon aikaa kroppamme viilaamiseen ja tulevaisuudestamme huolehtimiseen, myös itsemme ja taitojemme kyseenalaistamiseen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa kilpailemiseen. Murehtimiseen, miltä näytämme, kuinka suoriudumme, kuinka meidät huomataan, mitä jos epäonnistumme…

Meidän täytyy todellakin saada tuota vaakaa tasapainoon sisäisen ja ulkoisen puolen välillä.

Kysynkin nyt sitten tässä, että kuinka paljon aikaa käytät omaan sisäiseen työhösi? Mielesi harjoittamiseen? Unelmoimiseen? Unelmaelämäsi visualisoimiseen? Parempaan itsetuntemukseen? Tavoitteiden asettamiseen, kun kyseessä ovat omat vahvuutesi ja unelmasi? Vertaa aikaa, jonka käytät sisäisen maailmasi kehittämiseen ja työhön, jota teet itsesi ulkopuolella – väitän, että suurin osa meistä voisi tasapainottaa tätä vaakaa.

Tässä syy, miksi minä sekä businekseni ovat olemassa 🙂