Urheilijoiden ja valmentajien kanssakäyminen ja kommunikointi on joskus erinomaista, joskus ei niin erinomaista ja joskus ihan katastrofaalista. Kaikkia ottaa päähän ja mikään ei toimi.
Arvostus, kunnioitus ja vastuu tulevat monessa tapauksessa esille ja etenkin niissä negatiivissa esimerkeissä. Kunnioittaako tai arvostaako valmentajasi sinua? Toivon, että vastaat kyllä, mutta kokemusteni mukaan moni urheilija tuskastelee sen kanssa, että tuntuu, että valmentaja ei arvosta tai kunnioita tarpeeksi. Ja itseasiassa, kolikon toisella puolella moni valmentaja tuntee samoin.
Kuunteleeko valmentajasi sinua? Kiinnostaako häntä, mitä sinulle kuuluu? Tämä on toinen aihe, jolloin moni urheilija tuntee, että häntä ei kuunnella tai valmentajaa ei oikeasti kiinnosta, mitä kuuluu. Tilanne on usein sama toisin päin, moni valmentaja tuntee, että häntä ei kuunnella ja urheilijaa/urheilijoita ei kiinnosta, miten hänellä menee.
Näet varmaan, että jokin tässä mättää? Tuntuu, että molemmin puolin on saman tyyppinen ongelma melko usein. Mikä neuvoksi? Jokainen tapaus on erilainen, mutta kirjoitin silti asioita ylös useimmista kommunikointiongelmista, joita on tullut vastaan urheillessa. Loinkin niistä nyt tällaisen kyhäelmän, jossa on hyvä muistaa oikeudet ja vastuut molemmin puolin.
Tässä yritykseni hyvä urheilija ja/tai valmentaja.
Olitpa siis kumpi vain, muista, että…
Sinulla on oikeus puhua ja tulla kuulluksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huutelet miten lystäät kaikkiin suuntiin ja megafonilla tai mutise, että kukaan ei kuuntele, jos et saanut ääntäsi kuuluviin heti ensimmäisellä kuiskauksella. Yritä uudelleen, kokeile eri kautta, muotoile sanomasi eri tavalla, jotta saat viestisi perille. Et voi olettaa suoranaisesti vastapuolen mukautuvan täysin sinun kommunikointityyliisi, joten mukauta omaasi, jotta saat mielekästä turinaa aikaiseksi sen sijaan, että molemmat mesoatte eri puolella järveä suostumatta kompromisseihin.
Sinulla on oikeus tulla kohdelluksi reilusti sekä tasapuolisesti. Jos haluat reilua kohtelua, ymmärrä vastuusi noudattaa sääntöjä ja toimia esimerkkinä. Ole sanojesi mittainen. Muuten tämä kohta ei toimi. Ei kannata kitistä tasapuolisen kohtelun perään, jos itse vedät mutkat suoriksi oman edun eteen. Reilu ja tasa-arvoinen meininki tarkoittaa, että kohtelet reilusti kaikkia kaikissa tilanteissa, ei vain silloin, kun sinulla pyyhkii oivallisesti ja elämä rullaa kuin uudella puimurilla tuoreella kaurapellolla.
Sinulla on oikeus tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi omana itsenä. Ymmärrä myös, että jos haluat tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi omana itsesi, sinun tulee myös kunnioittaa ja arvostaa muita sellaisina kuin he ovat. Ei pyrkiä muuttamaan heitä enemmän sinunlaiseksi. Toisten kunnioitus sisältää usein myös luottamuksen näkökulman. Kunnioitus syntyy keskellä arjen tohinaa ja koostuu pienistä asioista treeneissä – jos hoidat hommasi hyvin niissä, luottamus ja kunnioitus syntyy pikku hiljaa. Ne harvemmin odottelevat painekattilan pohjalla teitä rennosti hymyillen paineen iskiessä päälle vaan luottamusta ja arvostusta kasataan arjessa ja se suuri painetilanne toimiikin usein testinä.
Sinulla on oikeus urheilla/valmentaa ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä. Siten sinulla on myös vastuu tuoda esiin epäkohtia, jos ympärilläsi tapahtuu jotain, joka ei tue turvallista ja kehitystä tukevaa ilmapiiriä. Päädymme olemaan hiljaa aivan liian usein. Ja tämä on valitettavan iso haaste, urheilumaailmassa on paljon pelolla johtamista ja pelottelua. Älä tue sitä olemalla hiljaa. Tämän on aika muuttua ja ymmärrä vastuusi puhua pukahtaa sen paremman maailman ja kohtelun puolesta.
Sinulla on oikeus pyrkiä parhaaseesi ja saada tukea ja apua pyrkimyksessäsi. Sinulla on myös vastuu tukea muita, hakea ja pyytää apua sekä ottaa vastaan palautetta silloin kun sitä tarjotaan. Myös silloin, kun palaute on kriittistä. On turhanpäivästä ropinaa, jos sanot, että ”kyllä mua saa neuvoa/mä haluan kehittyä/olen valmis ottamaan palautetta/antakaa vaan kritiikkiä” ja sitten kun sitä tulee niin meneekin ihon alle tai tulee tekosyitä ja puolustuspuheita, kun palautetta annetaan. Eihän se niin toimi. Kritiikki ei aina ole kivaa, mutta haluatko tosiaan kehittyä vai et?
Sinulla on oikeus elämään myös urheilun ulkopuolella. Muista siis, että muillakin saa olla elämä urheilun ulkopuolella ja kunnioita sitä. Tämäkin on joskus tullut vastaan, että oletetaan jommin kummin päin, että ei ymmärretä toisen osapuolen velvoitteita tai halua muuta elämää kohtaan. Ja kuulkaa, se voi myös toimia aivan mainiosti niin, että toisen elämä on pelkkää urheilua ja toisen ei – näistä kannattaa vain keskustella niin ei tule väärinkäsityksiä ja ruttuisia otsia.
Urheilusta puhuttaessa lisäisin vielä, että sinulla on oikeus voittaa. Siihen pitää saada pyrkiä ilman turhanpäiväistä puljailua esim. vedonlyönnin tms. näkökulmasta. Voittamiseen pitää luoda mahdollisuus kaikille, kaikissa tilanteissa, se on urheilun ytimessä. Kilpailu, mittely ja voittaminen. Huomaa vastuusi tukea voittamista tukevaa tekemistä ja jos joku joskus kieltää sinua voittamasta, se kuulostaa hämärähommilta eikö? Silloin voisi olla fiksua kertoa tilanteesta jollekin, keneen luotat.
Tässä meikäläisen listaus, mitä tuli mieleen. Antakaa palautetta tai lisää ideoita, jos tuntuu, että jotain jäi uupumaan 🙂
Kiitos kun luit <3
Saana
Ps. Nappaa tästä itselle tai tutulle työkirja ilmaiseksi, miten päästä turhautumisesta eroon. Klikkaa kuvaa ja pääset eteenpäin.
