fbpx

Urheilijan identiteetti on ollut viime aikoina tapetilla, kun esim. Kiira Korpi kertoi omasta kokemuksestaan uran jälkeen, kuinka ikävää oli kuulla ”ex-” sana kaikkialla, etenkin taitoluistelijan kohdalla. Luistelihan hän edelleen, ei vain enää kilpaillut ammatikseen. Emmi Peltonen totesi myös, että on vaikeaa pitää urheilijan identiteettiä erillään omasta itsestä, kun kaikki pitävät häntä ”luisteliija-Emminä”, mutta on se silti mahdollista ja hän ei anna pelkän urheilun määrittää häntä.

Luin noita juttuja ja mietin, että monet meistä ovatkin kuulleet lausahduksia tyyliin ”olet enemmän kuin mitä teet”, ”olet enemmän kuin numerot taululla” tai ”mitalit kaapissa”, ”älä anna urheilun määrittää itseäsi” ja ”älä kiinny liiaksi urheilijan identiteettiisi”. Noista tuon kaltaisista puheista puuttuu kuitenkin jotain (syvyyttä?), vaikka ne onkin tarkoitettu hyviksi neuvoiksi ja toki ne ovat oikeassa.

Mutta…

Jos hermoilet ja sinua kehotetaan olemaan hermoilematta, lakkaatko hermoilemasta? Tuskin. Vaikka ihmiset tarkoittavatkin tällä vain hyvää, itsestään selvän seikan toteaminen ääneen ei auta. On mentävä pintaa syvemmälle…

Etsin blogikirjoituksia ja artikkeleita liittyen urheilijan identiteettiin ja ylipäätään identiteettiin urheilussa, ja rehellisesti sanottuna en pitänyt niistä paljoa. Vain pari antoi hiukan syvällisempää luotausta tämän niin usein kuullun ”on vaarallista identifioitua ainoastaan urheilijaksi” viestin lisäksi. Niinpä räpsäytin uimakakkulat päähän ja sukelsin eri lähestymistapaa noudattavien artikkeleiden pariin ja kyhäsin kokoon tämän postauksen sekä pienen kyselyn löytämäni tieteellisen aineiston pohjalta (lähteet lopussa), jotta halukkaat voivat testata, kuinka miltä heidän oma urheilijan identiteetti tällä hetkellä vaikuttaa 🙂 Se kysely löytyy täältä

Tämä postaus onkin sukellus urheilijan identiteettiin ja siihen mitä se on ja mitä ovat identiteettimme komponentit. Sitten pohditaan eri kulmilta, kuinka kiintynyt sinä olet urheilijan identiteettiisi (tai esimerkiksi työ- tai vanhemuusidentiteettiin). Kun toivottavasti olemme ymmärtäneet hieman enemmän identiteetin komponenteista, kerron lopussa muutaman vinkin, kuinka saada elämästä merkityksellisempää urheilu-uran jälkeen. Noniin, happipullot niskaan ja uppeluksiin.

Diving into athlete identity Saana

 

1 Urheilijan identiteetti – mitä se siis tarkoittaa?

Urheilijan identiteetti simpukankuoressa tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään urheilijana. ” Identiteetin menetys on yksi pääsyy urheilijoiden henkisille kamppailuille, ja se kumpuaa epävarmuudesta ja epätietoisuudesta, kuka minä olen ilman urheilua.

Menetyksestä… Mitä me todella menetämme? Onko se identiteetti – voiko identiteettiä edes menettää? Vai onko identiteetti kuitenkin aina osa meitä? Tämä herättää kysymyksen, mikä identiteetti oikein on?

Menetys ja mielen kamppailut saattavat olla yhteydessä tunteeseen siitä, että on keskiverto, sellainen tasavarma, tasapaksu, ei siis mitenkään erikoinen. Ei spesiaali. Urheilu oli luonteemme ja persoonamme korostaja. Todennäköisesti (tai ainakin toivottavasti tunsimme ylpeyden väreitä, kun saimme sanoa olevamme urheilija. Joten on normaalia, että ilman identiteettiämme korostavaa urheilua olemmekin liian samankaltaisia kaikkien muiden tyyppien kanssa. Tunnumme merkityksettömämmiltä, emme ole enää erityisiä.

Vaikka olemmehan me silti erityisiä. Ja vaikka saatamme uskoakin, että olemme arvokkaita ja merkityksellisiä ilman urheiluakin, voi silti olla vaikeaa luopua urheilusta, ja se on kuulkaa ihan ok. Ja huom! Sillä ei ole suurta väliä, millä tasolla olet urheillut. Urheilun merkityksellä ja roolilla elämässäsi on enemmän väliä, koska siitä .

 

1.1 Urheilu ja urheilumaailma identiteetin luojana

Yksi asia, jonka haluan heti tähän alkuun heittää ilmoille on, että urheilu ilmiönä sisältää erilaisia osa-alueita, jotka kukin heittävät omat mausteensa soppaan. Ja tätä soppaa ryystäessämme saamme samalla vaikutteita urheilijan identiteettiimme. Otetaan esimerkiksi fanit. Yleisimpiä motivaatiota sille, miksi ihmiset tulevat urheilutapahtumiin, voivat olla joukkueeseen tai johonkin urheilijaan samaistuminen, elämyshakuisuus, pakeneminen omasta elämästä/jännityksen hakeminen, ja/tai tunne saavuttamisesta.

Ihmiset tulevat urheilutapahtumaan ja odottavat tuntevansa, että hekin saavuttavat jotakin urheilijan menestyksen kautta. Sitten tämä urheilija menestyy, saavuttaa jotain. Fanit vahvistavat vaikutelmaa saavuttamisesta kyseisen urheilijan kanssa, hehän olivat mukana luomassa tätä hetkeä urheilijan kanssa. Mahdollisesti myös ilmaisevat sen kyseiselle urheilijalle, joko suoraan tai välillisesti (esimerkiksi taustajoukkojen kautta).

Urheilija on toki yksilö eikä hänellä ole hajuakaan katsojien henkilökohtaisista motiiveista, mutta hän kuitenkin tietää, että hänen odotetaan menestyvän. Tässä tapauksessa menestyminen ja saavutukset/saavuttaminen voi olla yksi piirre, jonka urheilija liittää osaksi urheilijan identiteettiään…

Fanien vahvistamana.

Areenan ja urheilutapahtuman mahdollistamana.

Kaikki nämä asiat voivat toimia urheilijan identiteetin rakennuspalasina.

Erityisesti, jos urheilija esimerkiksi edustaa tiettyä seuraa pitkän aikaa. Lopulta fanit ja urheilun kuluttajat, valmentajat, vastustajat ja muut osalliset luovat tätä ilmiötä yhdessä, johon myös itse urheilija sisältyy.

Urheilijana ilmennät erilaisia ”puolia” identiteetistäsi urheiluareenalla, jolloin urheilusta tulee suuri osa identiteettiä, koska urheiluareena toimii alustana itsesi ilmentämiselle.

Mitä identiteettisi puolia voit ilmaista urheilun kautta? Kuinka hyvin ne ovat linjassa muiden tekijöiden kanssa? Tuntuuko sinusta, että ne kaikki on jätettävä taakse sitten kun urheilu-ura päättyy, koska yhteisö on ollut niin vahva osa identiteettiäsi?

Eri urheilulajit ilmentävät eri tavoin eri yksilöitä, yhteisöjä, rotuja, kansallisuuksia, ihanteita ja persoonallisuuden piirteitä. Kutkuttava kysymys on, kuinka suuri rooli näillä tekijöillä on sinun identiteetissäsi.

 

1.2 Urheilijan identiteetti ja sukupuoliroolit urheilussa

Sukupuoli on ollut iso puheenaihe urheilussa jo iät ja ajat. Aluksi urheilu oli vain miehiä varten ja vielä nykyäänkin hyvin monet urheilulajit edustavat maskuliinisia arvoja.  Naiset usein saattavat tuntea tarvetta noudattaa näitä arvoja solahtaakseen paremmin kuvaan ja menestyäkseen. Yhä edelleen maskuliiniset arvot yhdistetään menestymiseen, kovuuteen, vahvuuteen ja periksi antamattomuuteen kivusta huolimatta. Lisää ns. pehmeistä arvoista, ja kuinka ajat voisivat vähän muuttua noista, voit lukea tästä postauksesta.

Mutta tämän lisäksi on myös niin sanottuja feminiinisiä urheilulajeja, joiden on kautta aikojen katsottu olevan sopivampia naisille, kuten voimistelu. Suurten lihasten, veren ja hien sijaan naisten urheiluun on liitetty esteettiset urheilulajit, kauniit liikkeet, keveys ja viehkeys.

Miehille nämä urheilulajit taas tarkoittavat sopeutumista edellä mainittuihin tekijöihin ja feminiinisempää ilmaisua. Aina voidaan kiistellä, mitä ovat feminiiniset ja mitä maskuliiniset arvot tai piirteet, mutta se ei ole tämän postauksen pointti, joten hypähtäkäämme sen yli nyt tässä vaiheessa. Tällainen jaottelu on aikoinaan ollut ja kannamme sen jäänteitä yhä nykypäivänä. Rajat ovat häilyvämmät, mutta silti olemassa.

1.3 Kulttuurin ja kansallisuuden vaikutukset urheilijan identiteettiin

Eihän sillä ole väliä, ellet ole maajoukkueen urheilija? Älä hyppää tämän osion yli vaan pohdi kansallisia arvoja silti osana omaa urheilijan identiteettiäsi. Käsittelen aihetta maajoukkuepelaajan silmin, mutta samat arvot saattavat silti päteä sunkin kohdalla. Ajatellaan yhdessä!

On siis kunnia edustaa omaa maata. Mutta miten näet ja koet lipun rinnassasi, voi olla hyvin erilainen kokemus urheilijoiden välillä. Me annamme lipulle jonkun tarkoituksen, jota usein kannamme mukanamme.

Mielestäni edustimme Suomeen maajoukkuetta lentopallossa hyvin perinteisin suomalaisin arvoin. Olimme pieni kiusankappale, ahkeria, sisukkaita, pyrimme olemaan joissain alueilla taktisesti tai teknisesti fiksumpia emme yrittäneet murskata kaikkea silkalla mies(nais)voimalla ja määrällä.

Määrittelimme myös rehellisyyden ja kohteliaisuuden osaksi tuon joukkueen käyttäytymistä. Joillekin muille maille noilla ei olisi mitään väliä eivätkä ne toimisi. Meille se oli yksi asioista, joita halusimme joukkueemme edustavan. Rehellisyys on suomalaisessa kulttuurissa todella syvällä.

Näetkö siis yhtäläisyyksiä? Urheilijan identiteetti on myös miksaus ulkoisia vaikutteita. Saatamme edustaa ja tuoda esiin maamme, perheemme, taustamme historiaa, joskus myös toki ihan tiedostomattakin. Tai joskus saatamme tiedostaa ne, mutta haluamme tuoda esiin erilaista kuvaa. Silloin identifioit itsesi vastakkaisten arvojen ja näkemyksien kanssa.

Athlete identity blog Saana

1.4 Henkilökohtainen matka  

Millainen oli/on ollut sun ”matkasi” urheilijaksi? Millaisia haasteita ja hankaluuksia olet kokenut matkallasi? Miten ratkaisit ne? Tuliko noista kamppailuista ja niiden ylittämisestä tavaramerkkisi?

Tunnetaanko sinut esimerkiksi kauniina, teknisenä suorittajana? Vai siitä, että olet super fiksu taktiikkojen suhteen? Oletko luonnollisesti lahjakas, joka oppii asioita nopeasti? Oletko selviytyjä? Taistelija? Niin monta eri vaihtoehtoa.

Mistä sinut tunnetaan? Jos et oikein tiedä, kysy ystäviltä, vanhemmilta, koutsilta, kilpakumppanilta. He tietävät, jos sinä et ole tietoinen.

Millainen on sinun historiasi? Onko sinun aina pitänyt taistella menestyäksesi? Kamppailetko huomiosta? Vai ajattelevatko ihmiset, että synnyit kultalusikka suussa ja sinun piti todistaa, että teet yhtä lujaa töitä kuin muutkin?

Tuntuuko sinusta, että pystyt ilmentämään itseäsi urheilussa sellaisella tavalla, mitä et muualla pysty/saa/halua? Nyrkkeilijälle esimerkiksi voi olla tärkeää, että kehässä voi päästää aggression valloilleen ja saa olla erilainen kuin kotisohvalla.

Taustallamme on iso merkitys siitä, millaista urheilijan identiteettiä olemme luoneet (myös alitajunnassa) urheilussa.

 

1.5 Kuinka sidoksissa olet omaan urheilijan identiteettiisi?

Tein pienimuotoisen testin tai kyselyn, jonka löydät tuosta yläpuolelta.

Mutta jotta kaikki muutkin pysyvät pinnalla niin hyviä kysymyksiä pohdittavaksi on, että kuinka paljon edustavat noita edellä mainittuja asioita? Entäpä urheilulajisi edustamia arvoja tai mielikuvia? Onko urheilijan identiteetti samankaltainen myös urheilulajin identiteetin kanssa? Jos esimerkiksi olet golfaaja, voisin heittää mielikuvia ilmoille, joita minulle tulee ensin mieleen, kuten yksilö, keskittymiskyky, mielenhallinta ja vahvuus, raha, sivistyneisyys. Vapaaottelusta minulle tulee mieleen esim. kovuus, kipu, raakuus, aggressio.

Voitkin siis mietiskellä, mitä sanoja sinulle tulee mieleen omasta lajistasi ja kuinka paljon tunnet edustavasi niitä? Tunnetko, että olet samalla aaltopituudella urheilulajisi kanssa? Vai pitääkö sinun kamppailla saadaksesi noita juttuja esiin?

Nuo kysymykset auttavat sinua miettimään, kuinka linjassa olet lajisi kanssa. Jos kohdallasi on selkeästi eri linjat, voisin arvata, että urheilijan identiteettisi ei ole kovin kietoutunut lajiin, jolloin todennäköisesti tunnet olosi arvokkaammaksi myös jonkun muun asian kuin urheilun kautta.

Jos taas olet sitten vastapäisestä seinästä veistetty ja elät ja hengität urheilua ja sovit kuin Speedot 90-luvulle lajisi kanssa, sinulle voi olla vaikeaa olla iloinen ja eloisa urheilun jälkeen, koska urheilu on toiminut sinulle upeana alustana, jossa olet voinut ilmentää itseäsi.

Joka tapauksessa, aina on silti mahdollista, että sinulla on vaikeuksia päästää urheilusta irti niiden merkitysten takia, joita liität urheiluun. Ja nuo merkitykset ovat kietoutuneet omaan urheilijan identiteettiisi.

 

2 Identiteetin komponentit – mistä identiteetti koostuu?

Lyhyesti, identiteetti koostuu kolmesta eri komponentista, mitkä on tunnistettu myös tieteen piirissä (lähteet lopussa). Nämä ovat ”erikoisuus” (distintiveness) eli oman itsen näkeminen uniikkina ja erikoisena muihin verrattuna. Tämä selittää täysin sen, miksi tunnemme tavallaan alemmuutta, kun urheilu on ohi ja se ei enää teekään meistä jollain tapaa uniikkeja. Itse koen, että tulen varmaan jollain tasolla identifioimaan itseni urheilijana koko loppuelämäni ajan jollain tapaa. 🙂

Toinen komponentti on koherenssi eli miten samanlaisesti ilmaiset itseäsi eri yhteyksissä. Joten, sinun ei tarvitse erotella itseäsi urheilijana, vaan menet paikasta ja tilanteesta toiseen ”urheilijana-sinuna” tai mikä ikinä onkaan sinun identiteettisi korostaja. Koet, että tämä identiteetti on se, kuka olet, joten sinun ei tarvitse muuttua, kun siirryt ympäristöstä toiseen. Voit olla ns. korostetumpi versio itsestäsi esim. Urheilussa mitä olet kotioloissa, mutta ilmennät kuitenkin itseäsi.

Kolmas komponentti on jatkuvuus eli identiteetin ilmentäminen pitkässä juoksussa. Tämä on tavallaan hankalampi urheilijan identiteetin kannalta, koska urheilu tulee loppumaan jossain vaiheessa. Lisäksi, jos olet identifioinut itsesi vahvasti urheilijana, sitä hankalampaa sinulle on nähdä identiteettiäsi ja itseäsi ilman urheilua.

Yksi tutkimuksista väitti myös, että emme voi luottaa ihmisten kuvailevan omaa identiteettiään ainakaan tarkasti. Identiteetin ilmentäminen vaatii sanoja ja ilmaisuja ja ne me opimme kulttuurista ja sosiaalisesta ympäristöstä, jossa olemme kasvaneet. Olemmekin oman kulttuurimme aikaansaannoksia ja siksi emme pysty myöskään kuvailemaan identiteettiämme objektiivisen tarkasti tai mitä identiteettimme saa meidät ajatteleman, tuntemaan ja tekemään.

Tämä perustuu myös siihen, että emme osaa kyseenalaistaa sitä, mitä emme tiedä. Olemme tavallaan omassa kuplassamme, johon olemme kasvaneet niin kiinni, että emme pysty erottelemaan osia siitä. Identiteetti on niin syvällä ja iso osa kaikkea, mitä teemme ja sen takia myös epäluotettavia lähteitä kuvailemaan omaa identiteettiämme.

Ja juuri siksi, tämän subjektiivisuuden takia, kysymykset siitä, kuka olemme (ilman urheilua) vaatii meitä paneutumaan kysymyksiin, jotka pureutuvat pintaa syvemmälle. Onneksi, sanoisin, että urheilijan identiteetti ei ole se ainut identiteetti, joka meillä on. Se voi todellakin olla iso ja tärkeä osa identiteettiä, mutta uskon, että moni meistä kuitenkin tunnistaa oman identiteettinsä myös ilman ”urheilija” etuliitettä. Tämä vaatii vain vähän aikaa pohtia ja pyöritellä näitä asioita ja tiputtaa se urheilijan leima hetkeksi aikaa.

 

3 Miten ratkaista liiaksi urheilijan identiteettiin kiintyminen?

 

Kaksi juttua ihan tähän kärkeen, joiden uskon olevan tärkeässä osassa:

a) Kehon ja kropan toiminnallisuus > ulkonäkö/fyysinen olomuotot

+

b) Ihmisarvo > suoritus/tulokset

= Hyvinvoiva ihminen urheilunkin jälkeen

 

Tämähän on jo tiedossa, mutta voisimme tuoda elementtejä tuosta myös käytäntöön. Ihan missä muodossa tahansa. Kun kropan toiminnallisuus olisi enemmän keskiössä kuin sen ulkonäkö, myös paineet siitä, että heti pitäisi alkaa dieetti tai lihomme urheilun jälkeen hellittäisi. Samalla se hirmuinen stressaaminen urheilijan ulkonäön menettämisestä ei olisi yhtä suuressa roolissa. Keho kun suurimmalla osalla toimii edelleen urheilun jälkeen, olit sitten ammatti- tai kilpaurheilija tai et.

Ja tutkiskele mielenkiinnolla, mitä urheilijan identiteetti sinulle edustaa sekä merkitsee sekä mitä kaikkea olet urheilun ulkopuolella ja ilman urheilua elämässäsi. Kirjoita näitä ylös, tee äänimuistiinpanoja tai mikä sopii sinulle. Miten kuvailisit itseäsi, jos et saa käyttää mitään, mikä ilmaisee tekemistä? Vaan vain sitä, kuka olet? Esim. ”Minä neulon, opetan, juoksen…” ei käy.

Kokeile myös mikä ero on, kun vastaat kysymykseen kuka olen ja mitä olen? Itse ainakin kompastelen jälkimmäisen kohdalla urakalla… 🙂

Kurssi, jonka olen luonut tässä tämän syksyn aikana on myös oikeasti hyödyllinen tällaisen itseensä sukelluksen kanssa, koska tämä kurssi käsittelee juuri sitä, mitä kaikkea sinä olet oppinut urheilusta, jotta ymmärtäisit vahvuutesi, persoonallisuuspiirteesi, taitosi, arvosi jne…

Olet oppinut käyttämään ja ilmentämään monia näistä urheilun kautta, nyt vain kaivetaan esiin, mitä kaikkea sinun omaan aitoon erinomaisuuteesi kuuluu! Esimerkiksi, mitä saavutuksesi takana piilee. Mitä juttuja käytit hyväksesi, että pääsit noihin lopputuloksiin, sinä sen teit. Ja sama sinä on edelleen olemassa kaikkine taitoineen ja kokemuksineen. <3 Kurkkaa lisätietoja kurssista tästä.

Vision luominen tulevaisuutta varten auttaa paljon myös. Tämä voi tapahtua osissa jo uran aikana tai urheilu voi olla osa isompaa kuvaa ja tarkoitusta elämässäsi. Eli, kun urheilu päättyy, tuo visio silti elää. Sinun keinosi toteuttaa sitä vain muuttaa muotoaan.

Vision voi myös luoda urheilu-uran jälkeen ja tehdä siitä niin innostava, että oksat pois. Visiossa voi osittain käyttää kaikkea, mitä urheilijana olet oppinut, joten pääset hyödyntämään taitojasi ja vahvuuksiasi jonkin sellaisen eteen, mikä saa sukat jalassasi pyörimään. (Ps. Luomme vision myös tuolla kurssilla..) 🙂

Joillekin on myös tärkeää pysyä toiminnassa mukana jollain muulla tapaa kuin urheilijana. Joillekin tämä taas on painajainen. Mieti, mitä se voisi olla omalla kohdallasi, jos haluat edelleen jatkaa saman yhteisön ja lajin parissa.

Pelailu ja höntsäily voi toimia joillekin taas todella hyvin, jos palo lajia kohtaan on kuitenkin vielä suuri. Jos nautit esim. palloilusta, etsi seuroja ja liigoja, joihin voisit liittyä.

Ylipäätään kaikki, mikä vain tuntuu omalta on se suunta, mihin kannattaa hakeutua jo urheilu-uran aikana tai pian sen päättymisen jälkeen, jotta on sitten muitakin juttuja, mitkä kiinnostavat. Joskus on hankala löytää sitä omaa juttua, jos sitä etsii kaikella pakolla ja stressillä. Se oma juttu on jo siellä olemassa. ”Anna” sen tulla pintaan. Mihin uppouduit ennen urheilua? Mihin uppoudut parhaiten urheilussa?

 

4 Yhteenveto

Melkoinen pläjäys. Urheilijan identiteetti ei kuitenkaan ole kirous eikä siunaus itsessään. Me usein liitämme siihen näitä mielikuvia ja siten luomme sille arvon tai taakan. Identiteetti on kuitenkin iso konsepti, ja jokaisella erilainen. Se on hyvin sisällä meissä, usein ulkoisten asioiden muokkaama. Vain itsetietoisuutta harjoittamalla pääsemme käsiksi siihen, että tunnistamme itsessämme, kuinka tärkeä osa urheilijan identiteetti on meitä. Sen jälkeen voimme alkaa käsitellä sen eri osia ja havahtua siihen, kuinka siistejä tyyppejä oikeasti olemme myös urheilun ulkopuolella.

Havahtumista kohti!

Kiitos, kun luit! ❤️

Saana

Ps. Liity iloiseen joukkoomme ja hyppää mukaan email jengiin, jonne jaan juttuja, jotka ovat lyhyempiä kuin blogit, mutta pidempiä kuin Instagram päivitykset. Sähköpostit kolahtavat noin kerran viikossa ja sisältävät podcast-, kirja- yms. suosituksia ja muita inspiraation lähteitä, mitkä sillä viikolla ilahduttavat minua 🙂 Voit perua tilauksen ihan milloin vain!

Lähteet ja lisälukemista kiinnostuneille:

Joseph A. Maguire (2011) Sport, identity politics, gender and globalization, Sport in Society, 14:7-8, 994-1009, DOI: 10.1080/17430437.2011.603554

 Wiggins, D. K. (ed.)(2006). Out of the shadows. Chap. 19:  ”Ghetto Cinderellas”: Venus and Serena Williams and the discourse of racism, p. 353-371, 423-428. University of Arkansas Press. ISBN: 1557288267

Becht (2018) . A Review and Integration of Three Key Components of Identity Development: Distinctiveness, Coherence, and Continuity

https://openaccess.leidenuniv.nl/bitstream/handle/1887/72325/Becht_2018.pdf?sequence=1#:~:text=Overall%2C%20three%20core%20components%20have,time%3B%20Pasupathi%2C%202014.

Costa, S., Santi, G., di Fronso, S., Montesano, C., Di Gruttola, F., Ciofi, E. G., Morgilli, L., & Bertollo, M. (2020). Athletes and adversities: athletic identity and emotional regulation in time of COVID-19. Sport Sciences for Health16(4), 609–618. https://doi.org/10.1007/s11332-020-00677-9

Menke, D. J., & Germany, M.-L. (2019). Reconstructing Athletic Identity: College Athletes and Sport Retirement. Journal of Loss & Trauma24(1), 17–30. https://doi.org/10.1080/15325024.2018.1522475

Cosh, S., Crabb, S., & LeCouteur, A. (2013). Elite athletes and retirement: Identity, choice, and agency. Australian Journal of Psychology65(2), 89–97. https://doi.org/10.1111/j.1742-9536.2012.00060.x

Joseph A. Maguire (2011) Globalization, sport and national identities, Sport in Society, 14:7-8, 978-993, DOI: 10.1080/17430437.2011.603553

 

greeting_dialog_display=”hide”